Birger Jaarlinkatu 25, Hämeenlinna ma-pe 10-16.30, la 10-13
Anu Halmeniemi muutti aikuisena takaisin Hämeenlinnaan, opetteli uuden ammatin ja ryhtyi yrittäjäksi taidealalle. Nyt hän taistelee samalla sisulla pandemian aiheuttamaa asiakaskatoa vastaan.
Anu Halmeniemi työskentelee edelleen päivittäin Verkatehtaalla sijaitsevassa kehystämössään, vaikka asiakkaat ovat koronan vuoksi lähes kaikonneet.
Hämeenlinnalainen Anu Halmeniemi on pamu eli paluumuuttaja. Kun hän oli neljävuotias, perhe muutti Ruotsiin paremman elämän perässä kuten niin monet muutkin suomalaiset 1970-luvun alussa.
Pikkusisko Jenni Tokpanou syntyi Västeråsin vuosien aikana. Perhe palasi Suomeen, kun Anu Halmeniemi oli 14-vuotias teini.
– Asetuimme aluksi Turun seudulle Paraisille. Hämeenlinnaan palasin vasta 2003, kun tulin raskaaksi ja halusin lähemmäksi sukulaisiani, Halmeniemi kertoo.
Taiteelliset sisarukset työskentelivät Hämeenlinnan kaupunginteatterin tarpeistossa ja ompelimossa, kunnes he alkoivat haaveilla omasta kehystämöstä.
– Ostimme käytetyt kehystyslaitteet, kävimme useita viikonloppukursseja ja harjoittelimme siskon kellarissa pari vuotta, kunnes tunsimme olevamme valmiita. RaamiDaamit on ollut toiminnassa nyt 7 vuotta, Halmeniemi kertoo.
Pian yrityksen perustamisen jälkeen Jenni Tokpanou tuli äidiksi. Anu Halmeniemi osti sisarensa osuuden ja jatkoi yksinyrittäjänä.
Villasukat seinälle muistoksi mummosta
Tähän päivään mennessä Halmeniemi ei ole rohkeaa valintaansa katunut.
– On ilo kehystää, kun tietää työnsä jäljen päätyvän ihmisten olohuoneisiin. Monella on kehystettävään teokseen tai esineeseen hyvin henkilökohtainen tunneside.
Halmeniemi kertoo liikuttavan esimerkin.
– Hiljattain eräs nuori mies toi minulle kehystettäväksi risaiset villasukat. Niitä oli parsittu moneen kertaan, kunnes ne olivat aivan loppuun käytetyt. Hän kertoi sukkien olevan rakas muisto hänen isoäidistään, Halmeniemi kertoo.
Monen aarteet ovat saattaneet odottaa seinälle pääsyä vuosia. Halmeniemi vinkkaa, ettei paperiteoksia kannata säilyttää pitkään rullalla.
– Paperin kuitu venyy, eikä niitä saa välttämättä enää ihan entiselleen.
Miltä kehystäjän omassa kodissa sitten näyttää? Ovatko seinät täynnä aistikkaasti kehystettyä taidetta?
– Voi älä vaan tule meille katsomaan! Suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Minulla on kaikki taulut vinossa ja ihan liian ylös ripustettu. Se on yleinen virhe monessa muussakin kodissa, Halmeniemi naurahtaa.
”Pakko täällä on viihtyä”
Nyt Halmeniemi istuu Verkatehtaankujan portin pielessä sijaitsevassa yrityksessään, joka on iloisenkirjava sekoitus kahvilaa, galleriaa, kehystämöä ja taidekauppaa.
– Pakko täällä on viihtyä, kun täällä viettää niin suuren osan ajastaan. Onneksi normaaliaikana täällä käy usein ystäviä, tuttavia ja sukulaisia moikkaamassa yksinyrittäjää, Halmeniemi hymyilee.
RaamiDaamien ydinliiketoiminta on kehystämö, mutta tarjolla on myös muun muassa Korentotorin vintagekalusteita ja sisustustavaraa sekä taiteilija Ulla Kauhasen pieniä hyväntuulen teoksia.
– Galleriapuoli on nyt suljettu, mutta varauksia uusille näyttelyille on pitkälle ensi vuoteen. Toivottavasti ne saadaan pidettyä, Halmeniemi sanoo huolta äänessään.
Kehystäjä Anu Halmeniemi saa innoituksensa siitä, kun tietää kättensä jäljen näkyvän monen perheen olohuoneessa
7.4.2020 Hämeen Sanomat Riikka Happonen. Kuva: Pekka Rautiainen
Meistä kirjoitettua:
-Kehykset ovat kuin kermavaahtoa
-Kehyksissä nailonsukkakin näyttää taiteelta
-Yrittäjän sairastuminen on tiukka paikka
-Raamikas daami ei koronasta lannistu
-Keramiikka kulki kahvipapujen mukana Nicaraguasta Suomeen; Puskaradio poiki myyntinäyttelyn Hämeenlinnaan