Nyt

Nyt

KIVEN JA PUUN TARINA LAPIN AVOIN YLIOPISTO

KUVATAITEEN AINEOPINNOT

PRAKTIKUM II, LOPPUTYÖN ESSEE

OHJAAJA ANTTI OIKARINEN

RIIKKA RAJAPURO, SYYSKUU 2019

TAITEESTA JA ESTETIIKASTA

Kehittyvässä maailmassa kukin kulttuuri on sekä muovannut että tulkinnut menneisyyttä ja lähihistoriaa oman aikakautensa tietämyksen ja todellisuuskäsitysten valossa. Vasta 1800- luvulla jolloin yhteiskunnan vaatimukset ajoivat kehittämään yleistä koulutustasoa, alettiin systemaattisesti luoda menetelmiä, joiden avulla ihminen on pystynyt määrittelemään itsensä ja maailman synnyn peruspiirteet, luokittelemaan kehityksen eri vaiheet. Tällöin myös taide liitettiin virallisesti kulttuuriin.

 

Taiteen sisältö ja merkitys ovat kautta aikojen olleet sidoksissa kulttuuriin, aikaansa ja ympäristöönsä. Mitä pidemmälle maailmamme on jäsentynyt ja kehittynyt, sitä tarkempaa havaintokykyä meiltä vaaditaan. Tiede; tässä yhteydessä taide, antaa meille välineitä taitoon arvioida ja löytää uusia havaitsemisen tapoja. Estetiikka tuottaa tietoa maailmasta kertomalla miten ihminen kokee maailman.

 

Taiteellisen arvon punnitseminen edellyttää aina perinteen tuntemusta. Taiteen arvoon vaikuttaa myös idea sen ainutkertaisuudesta. Aistillinen kokemus taas on subjektiivisempi, henkilökohtaisempi , ehkä vaikea tai turha sanoittaa. Sanat ovatkin ajattelun välineitä eivätkä itsessään kanna merkityksiä. Merkitykset ovat toiminnan tapoja.

 

Taide luo suunnattomat mahdollisuudet maailmankuvan jäsentämiseen, esimerkiksi arvojen välisten ristiriitojen käsittelyyn. Emootiot ovat arvon merkkejä, pohjimmiltaan biologisia ilmiöitä. Ne voivat jättää kokijaansa vahvan muistijäljen. Taide voi yhdistää sisäistä ja ulkoista, puuttua dualistiseen ajatteluun, kyseenalaistaa ja monin eri keinoin vaikuttaa, herättää ajatuksia ja saada pohtimaan asioita syvällisemmin.

 

Taiteen ja taideteoksen aseman arviointi on samoin kulttuurisidonnaista. Taiteilijan omakohtainen vuorovaikutus t oneoksen kanssa, sisäinen keskustelu, jossa teos haastaa tekijänsä, koko luomisprosessi, on lähtökohta myös yleisön ja teoksen väliselle vuorovaikutukselle. Taideteos on siis olemassa vuorovaikutuksessa sekä tekijänsä , että valmistuttuaan ja esillä- yleisön kanssa.

 

METSÄSTÄ, MAISEMASTA JA ESTETIIKASTA

Metsä viittaa kahteen jopa vastakkaiseen suuntaan. Toisaalta myyttiseen menneisyyteen, jossa ihminen on osa luontoa, toisaalta nyky- yhteiskuntaan, jossa luonto on hyödynnettävä ja hallittava voimavara. Metsän kohtaaminen on astumista ympäristöön joka ympäröi ja koskettaa meitä kaikkialta ja kaikkien aistien kautta. Kokeakseen metsän on mentävä metsään. Sen lisäksi, että metsä puhuttelee aisteja ja vaatii kokijaltaan aktiivista havaitsemista ja liikkumista, se puhuttelee myös mielikuvitusta. Mielikuvituksen

tehtävänä voi nähdä yhdistävän välitilan avaamisen maailman ja oman itsemme väliin. Mielikuvituksella on merkitystä paitsi elämänlaadulle, myös niin, että se auttaa yksilöä kiintymään maisemaan ja puolustamaan kulttuurisia, kaikille yhteisiä arvoja. Maisemaan kohdistuvaan esteettiseen kokemukseen kuuluvat havaitsemisen herkkyys, avoimuus, mielikuvitus, arvioiva elementti joka kysyy ja tunnustelee pikemmin

kuin kritisoi. Esteettisesti pätevä henkilö pystyy lähtemään kunkin kohteen ominaislaadusta. Maiseman esteettinen kokeminen vaatii liikkumisen lisäksi toimintaa. Mielikuvitus avaa parhaimmillaan ihmiselle luonnon maailman, jossa tuntematon ja tuttu voivat kietoutua toisiinsa. Kun kuvittelu avaa maiseman, luonto tarjoaa vastavuoroisesti aineksia inhimillisen elämän käsittelylle. Edellytyksenä että kokijalla on halu ja kyky antautua sille. Jotta mielikuvitus ei erkanisi vaan lähestyisi maisemaa, on hyödyllistä jos kokija jossakin määrin tuntee ympäristötyyppiä, jota maisema edustaa, mieluiten omakohtaisesti. Suomessa metsä on kulttuurisesti sekä taloudellisesti keskeinen maisema hallitsevana maisematyyppinä, kulttuurisena arkkityyppinä sekä kansallisena symbolina.

 

Sana metsä on tarkoittanut alun perin reunaa, rajaa, äärtä tai syrjää. Metsä oletettiin erilaisten henkiolentojen asuttamaksi. Haltijat ja muu väki olivat ihmisen ja luonnon välisten näkymättömien rajojen vartijoita. Jos astui haltijan polulle tai polun poikki, saattoi joutua metsänpeittoon eli kadota takaperoiseen, nurin päin toimivaan maailmaan, jossa metsä oli kääntänyt silmät näkemään ja korvat kuulemaan outoja asioita. Vesisade ei kastellut ja puut olivat latvat alaspäin. Metsänpeittoon joutunut muuttui oudoksi kiveksi tai kannoksi ja kulki ympäri tunnistamatta tuttuja paikkoja.

 

KIVESTÄ JA PUUSTA

Kivi on pysyvyyden ja katoamattomuuden vertauskuva. Kivet edustavat kestävyyttä, voimaa, ikuisuutta, kykyä vastustaa kuolemaa ja rappeutumista. Monet myytit kertovat yliluonnollisten olentojen sekä ihmisten syntyneen kivistä. Useissa kulttuureissa kiveä pidetään jumalallisen vallan symbolina. Inhimillisen kulttuurin varhaisimmassa vaiheessa kivi oli työkalujen ja aseiden perusraaka- aine. Tällöin opittiin tuntemaan eri kivilajien ominaisuudet ja niiden soveltuvuus kuhunkin tarkoitukseen. Hiomaton kivi merkitsee kaksijakoisuutta, sukupuolettomuutta ja passiivisuutta. Se merkitsee myös mahdollisuutta muutokseen.

 

Puihin liittyvä symboliikka on runsasta ja monin tavoin yleismaailmallista. Elämä, kuolema, kasvu, uudelleensyntymä, hedelmällisyys, mielenlujuus, pitkäikäisyys, juurtuminen, silta joka yhdistää alamaailman, maan ja taivaan. Puut yhdistävät neljä peruselementtiä: ne elävät maasta ja ilmasta, tihkuvat vettä ja palavat tulen polttoaineena. Ihmissuku on aikojen alusta asti turvautunut puihin etsiessään suojaa, lämpöä, ravintoa ja hoivaa. Ihmiset ovat aina tunteneet syvää henkistä yhteenkuuluvuutta puiden kanssa. Puiden uskottiin omaavan erilaisia sielullisia ominaisuuksia sekä luonteenpiirteitä. Puita säästettiin tärkeiden tapahtumien muistoksi. Puut olivat myös rangaistus- ja kuolinpaikkoja. Kehityksen myötä suhde puihin on muuttunut. Puiden kauneusarvo sekä varsinkin taloudellinen merkitys ovat korostuneet. Puut ovat tärkeässä roolissa maapallon keuhkoina ja tarvitsemme niitä voidaksemme hengittää ja elää.

 

TARINASTA

Lopputyöni olen toteuttanut veistoksina luonnon ehdoilla, luontoa kunnioittaen. Prosessi on vienyt mukanaan, puhutellut aistejani, vaatinut aktiivista havaitsemista ja liikkumista, saanut mielikuvitukseni liikkeelle, antanut paljon iloa, oivalluksia, elämyksiä. Se alkoi pienten oksien ja kivien keräilyllä, monen sortin kyhäilmillä ja ideoiden pyörittelyllä kohti isompia kokonaisuuksia, selkeytyen, päätyen lopulta kokonaisuudeksi, johon olen tyytyväinen. Tavallaan koen luoneeni oman sisäisen metsäni.

 

 

 

 

 

 

 

Galleria kehystämön ja kahvilan ohessa.

Tervetuloa! Vapaa pääsy   ma-pe 11-17   la 10-14

 

Hanki taideteoksia omaksesi täältä >>

 

 

 


 

Näyttelyhaku

Näyttelyhaku Hämeenlinnan Kehystämö RaamiDaamien galleriaan. Pieni, tehokas ja edullinen. Hae täältä >>

 

Tulevat näyttelyt

Syyskuussa JALO PORKKALA